Kirjoittaja
Kuvaus
Ja pian nousi taas aurinko vanhoja tikapuitaan, nousi entiseltä muistiltaan. Tuli samasta paikasta kuin ennenkin, vanha, kokenut suunnistaja. V. Huovinen
|
04.11.2008 - 23:59
 Eilinen ´elämän ulkopuolinen´asia eli työ palautui piinaavana mieleen jo aamutuimaan. Hautajaisiin olivat kai menossa muut matkustajat tai vähintään jonkinlaiseenn ruumiin maihin panoon kuitenkin. Vaisua oli väki ja sekin houkutteli mieltäni hakeutumaan ikkunasta heijastuvaan omakuvaan. Minun on nyt keskityttävä vain ja ainoastaan omaan itseeni ja suojauduttava kaikelta ylimääräiseltä ´epäinhimillisyydeltä´siksi, että se jää toistuvasti ajatuksiani kalvamaan.
Hymyä en saanut aikaan, eikä aika antanut myöten edes yrittää. Synkkyyttä oli ilmassa, linnutkin lensivät matalalla ja näyttivät nekin jotenkin lentokelvottomilta. Hakeutuivat jo lyhyen pyrähdyksen jälkeen lepuuttelemaan mikä millekin siihen sopivalle vaatimattomalle tasanteelle. Kunpa ei tänään epätasaisuutta ilmenisikään. Latteakin kelpaisi, tapahtumaton.
Ja siihen se sitten itsensä osutti. Mikäkö? No sellainen juuri ja juuri näkyvä ja odottamaton jonka voi onnena ottaa, jos on altis. Minähän olin, joten ilahduin kohtalaisen epäsuhtaisesti ollen noin pienestä kysymys.
Minkämoinen lie tapahtumasarja takana, mutta siinä se nyt helotti kirkkaamman punaisena kuin kai yleensä, piru merrassaan nimittäin. Vaaksan veroinen pehmolelu, pikkupiru makasi viimeisillään skeittiparkin asfaltilla, sen harmautta mitätöiden. Huvituin niin kovasti, naurahdinkin ääneen. Mitenkä tuollaisen kanssa?
´Piru perii omansa´sanotaan, joten leikittelinkin hetken mahdollisien seuraamuksien valossa jos tuohon nyt puuttuisin. Mutta osasi se olla houkuttava pienine pyöreine muotoineen ja massullaan mutaisessa matalikossa.
Sellaisen isompi versio, jos se sellaisena olemassa on, on minua kuitenkin usein koetellut, joten syystäkin oli toimiaan siinä tuumattava. Sellaisestakin olen saanut muinoin maksaa, että tein ristinmerkin ennen autoilun alkamista ja epäsuotuisissa liikenneolosuhteissa.
Tätä tuli nyt lähestyä varoen ja varpaillaan ja siksipä tyydyin vain kiepsauttamaan tuon orvon pirun kengän kärjellä ympäri. Siihen se jäi makaamaan taivasta tuijotellen ja sepä onkin sille hyväksi, jos se oli siihen omista syistään ja toimistaan joutunut.
Pirulliseen tapaansahan tuo nyt jäi minulle mieleen sen verta, ja pieni kun oli, että usutan huomisen työmatkani siihen likelle ja katson kuinka sen myöhemmin kävi. Jatkohoitoa kyllä täytyy harkita. Mihinkään seurantaan se nyt ei kuitenkaan pääse! Niin se menee, noilla ´riivatuilla´, maailman ulkopuolisilla olioilla.Ellei sitten ollut piruja mielessään, ja teeskenteli saatana.
03.11.2008 - 23:59
 "Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia"
Tove Jansson: Taikatalvi
En millään mahda mitään sille, että minussa kipunoi aina, kun hyvät ihmiset vaikenevat. Vielä enemmän saan taistella vihan paloa vastaan, kun menevät pahojen ihmisten sanoja myötäilemään. Menevät pedatakseen petiään, ja peitellen vaikka laskivat jo kertaalleen alleen. Menevät tieten tahtoen ja itsensä uhalla olemaan aivan muitten mieltä kuin omaansa. Ja aivan muuta mieltä kuin ennakkoon ilmoittivat.
Ei tässä maailmassa itsekkyyttä ole liikaa, siitä on vakava vaje. Ei sillä olosuhteita ja ongelmakohtia muuteta, että ollaan kaikkien saatavilla, ajatuksineen ja kaikkinensa. Ihmisessä ei ole enää suoraa itseensä rakastumisen kykyä. Rakastuvat toistensa kautta, kehuja itsestään kuullessaan. Esittävät valituksensa asianhaaroista johtajan kautta, uskaltamatta vastuulliseen lähietäisyyteen omien tuntojensa kanssa. Tuskastuttavaa tuollainen aikuisten ihmisten ainainen uskaltamattomuus epäkohtien edessä. Epäkohtien, jotka itse synnytti olettaen, että kiire nyt vain on ihmisen voimaa suurempi olemassaoleva luonnonvoima, jonka pyörteisiin ihminen vain tahtomattaan heikompana jää.
Minä laitan nyt täksi illaksi unohduksen viitan ylleni, mutta otan saman asian huomenna töissä esiin etopirullisesti ja ihan väärään aikaan. Kun ei sitä tänään silmiin katsoen osattu käsitellä. Ettäs kehtaatte! Synti, ettei edes elossa oleminen itsessään, ihmeellisenä lahjana, riitä epäkiitollisuuttanne (muitten kustannuksella) kitkemään. On vain niin pirullisen yksinäistä toisinaan ymmärtää, ettei elämä ole velvollinen korvaamaan meille kaikkea kärsimäämme pahaa. Ja niin pirullisen vaikeaa ymmärtää ettei jokainen meistä kykene kuiskaamaan silloin, kun huutaminen on todellakin turhaa.
Kivenkoloon, kannon alle kohta karkaan. Peikkometsään, menninkäisten luolaan ja ikuisten lasten huomaan ennemmin kuin minnekään muualle enää kohta. Voi kaunosieluista sisintäni, pikku parkaa.
02.10.2008 - 22:25
"Oo kiltti, ja mee helvettiin siitä ny hetkeks!""En nyt todellakaan jaksais. Oon tään nyt kiltisti jo kerran sanonu."
"Nyt hei ihan kiltisti tai ei tuu MITÄÄN!"
"Naapurin Petterikin osaa olla ihan kiltisti!
OSAATKO OLLA?"
"OSAATKO?"
"OSAATKO?"
Valokuvatorstai
28.09.2008 - 06:15
jää kertomatta ? Vaikkei se ole juuri tämä.Löysin sivupohjan ja taisin löytää itsenikin enemmän muualta, hieman jo toisena.Täälläkin olen kyllä, vaikkakin vähän vielä toisena.Kättelen mielelläni tavatessamme,
kosketan ja
toivotan
uskoa ihan mihin vaan!
Niin voi käydä,
parhaalla mahdollisella tavalla
kelle vaan.
26.08.2008 - 23:18
"On ihme, että me jäimme eloon,
koska me vain haikailimme
ja kaipailimme vapauteen.
Me olimme onnettomia.
Emo kertoi meille tarinoita
elämästä luonnossa
ja sanoi, että meidän piti
aina odottaa tilaisuutta
päästä karkuun.
Se kai toivoi,
että minusta tulisi isona kesy,
mutta turhaan..."
Ote kirjasta Ruohometsän kansa
 Mirum MirumBERLIN 2008
27.07.2008 - 23:22
Kesällä ihmiset hakeutuvat veden ääreen. Minä olen nyt niin kärsimättömästi äkäinen kesäisistä vasta-aallokoistani, että olen antanut itseni hukuttautua musiikin virtaan. En välitä keskittyä itseeni enkä minuna olemisen yksipuolisuuteen.
Ihanasti ovat musiikilliset aallot huuhtoneet minut jonnekin koskemattomuuden autuaaseen lähteeseen! Taidan viipyä täällä vielä tunnelmasta toiseen.
´Vailla puolustuskeinoja musiikkia vastaan, minun on pakko eläytyä sen yksinvaltiuteen ja sen mielivallan mukaan olla jumala tai ryysyläinen.´
E.M. Cioran
 ´Oi musiikki! Mieleesi juolahtaa jokin melodia, sinä
laulat sen äänettömästi, vain sisäisesti, annat sen imeytyä koko
olemukseesi, se valtaa kaikki sinun voimasi ja liikahduksesi ...´
Hermann Hesse
*
26.06.2008 - 01:42
´Tähän tulee peikon paikka, uskallatko tulla? Peikon paikka on pimeä, peikon paikka on kylmä. Ei sieltä kuulu tuutilulla, uskallatko tulla..?´
 ´Mörön kuiskutusta äiti! Haamujen puhinaa. Varmasti on!´
Lapsuuteni ´kauhukammio´,
joka edelleen nostattaa väristyksiä.
Valokuvatorstai
19.06.2008 - 21:11
 KLIK
´Lørdag formiddag er et indkøbshelvede
Lalalalalalalalalalalalalalalalalaaaa´
Lauantainen iltapäivä on jääkaappihelvetti..
itseasiassa jo nyt tyhjyys ammottaa.
Autuus voi olla onnettakin, rahattomalla.
HaHaa! Haittaa ei mitään!
Lalalalalalalalalaaa!!!!
06.06.2008 - 22:02
Hädissään saattaa istahtaa tuhoisan pikaisesti ja äkkiarvaamatta vaaran ytimeen. Jopa naistenvessassa saattaa vaania kuvottava vessanpöntönreunainen touhutippa!!!
Ei siitä voi olla välittämättä. Oi iljetys miten se saa mielikuvia liikkeeseen pakaran alta likistyksistä.
Mutta nykyäänpä saa huolet pyyhkäistyä pois.
Sinussa täytyy olla määrällisesti paljon inhimillisyyttä. Sinussa, tuon riemukkaan rasian tekijässä, joka soit ihmiskunnalle ajatuksesi, minunkin huojennuksekseni.
Vaikka osaanpa minä kyllä pisutella kyykytellenkin, istahtamatta.
Nii-in.
22.05.2008 - 22:25
Yks kaks Onni kääntyi
Ja siinä valossa,
meren kimmeltäessä kristallisena hänen jalkojensa juuressa,
Marketta hymähti.
Ei koskaan, koskaan hän ei ollut onneaan kuvitellut jakavansa tuollaisen miehen kanssa.
Joku muu, mutta ei Marketta, olisi harhautunut tuollaisesta näkymästä.
Joku muu olisi voinut nähdä hänessä hetken verran jumaluutta.
Adoniksen, jonka meren aallot saattelevat hänen odottavaan syliinsä.
Mutta Marketta tiesi paremmin ja kuin muistutuksesta hänen päätöksensä vahvistui.
Eihän elämää itseään pettäen eletä.
Jo seuraavassa hetkessä hän lähti ja unohti väärät unelmansa.
Sillä tämä kaksilahkeinen ei taustavalosta huolimatta ritariksi muuttuisi.
Elämällä oli Marketalle jo hetkeä myöhemmin kaksin verroin parempaa tarjottavaa kuin tämä yksinkertaisuus.
Valokuvatorstai
01.05.2008 - 20:04
 Vappuunne onnellisuuden aiheuttamaa ilakointia!
´Kiitos ei!´
Sanonpa sen kuinka kaunopuheisesti tahansa aiheutan närkästystä.
Miksei käyttämättömyyteni ole minulle onnekas asia sinun mielestäsi?
´No mites vappu?´ hän kysyy minulta ´WUHUU´-ilmeellään.
Minä kerron aidosti aidoista tulevista tapahtumistani, joista itse jo iloitsen etukäteen.
´Mitenkäs sinä?´
´No v...., otan kuule kossua ja WUHUU!´
Mitä sinussa heräsi tämän myötä? Piikikkään kommentin antamiseen asti?
Minulle täyspäihteettömyys ei ole fanaattisuutta. Se sopii minulle luonnostaan. Istuu minuun itsestään. Sitä on myös aatteena mukava kantaa. Minulle tekstipaidat, X-tatuoinnit ja päihteettömyys-pinssit ja hihamerkit ovat osoitus rakkaudesta itseään kohtaan. Pääni saan sekaisin ihan omin avuin ja se on myös minulle oleellinen ja tarpeellinenkin taito.
Minä olen itseeni masokistisesti suhtautuva ihminen. Vähättelen usein itseäni, kritisoin ja suhtaudun pelkkään olemassa olemiseeni arvostellen. Pahaa oloani potiessani kohdistan syytökset itseeni ja rankaisen itseäni usein ilkein ajatuksin. Alkoholi pienimmissäkin määrin vaikutti minuun epäsuotuisasti monin tavoin. Alkoholistien lapsi -taustani lisäksi tunnen myös muita epäsuotuisia vaikutuksen tapoja. Tiedän, että minussa sijaitsee itu henkiseen ja fyysiseen riippuvuuteen, joten kaihdan mielelläni päihteitä.
Tämän ´Otan harvoin, jos koskaan ja silloinkin jotain vallan muuta´-aiheisen ikuisuuskysymyksen puitteissa syntyvät keskustelut ovat kuitenkin melko mielenkiintoisia sinänsä:
01.05.2008 - 18:55
 Aatteen kuin aatteen puolesta
saksalaisen pornomuseon ikkunassa
Valokuvatorstai
27.04.2008 - 21:23
Ajattelin antaa jollekin toiselle tämän kevääni tekstittämisen. Runokone poiki antamieni sanojen pohjalta kokoon yhtä matalaenergisen kyhäelmän kuin on olemiseni viimeemmäksi ollut.
Pihaan kaarsi kevään kiilloittama jenkkikaara. Siinä on pojille selkeä tapa olla, valmiiksi viritetty keväinen mieli.
Minäkin kai tarvitsisin itseni ulkopuolisen ponnahduslaudan. Tuolla nuo toiset möyhivät elotonta maataan elolliseksi, kukoistustaan aloittavaksi. Minusta vain tuntuu, että olen aivan ylipöyhitty. Tympeitä käänteitä kääntyy esiin kevään edetessä.
Aikaa ei tunnu löytyvän kalasteluun eikä muille kevään puuhille kuten auringonotolle. Piha on siis edelleen perkaamatta ja aurinko ottaa päähän. Keskipäivän aurinko on voimakkain ja käy pahiten. Kaiken minkä teen teen huolella. Kolmatta päivää poden syyllisyyttä siitä etten osaa olla ilkeä itselleni siitä, että kerään keväästä mielipahaa.
Toisaalla terassit ovat auenneet ja ihmiset pyrkivät toistensa helmaan... luonnon helmaan, nauttimaan sen keväisistä antimista. Ilahtuvat herkemmin. Heillä virkistyksen kaiho on vaivannäköä vahvempi. Juhlistavat jonkin uuden alkua. Tekevät suunnitelmia ja odottavat niitä innolla tapahtuviksi.
"Ovat jo useana hetkenään olleet vapaita ihmismielen itselleen asettamista joutavista murheista" kuten ystäväni minulle koetti muistuttaa.
 Kyllä täälläkin kuhisee. Ei siinä mitään.
Kaikennäköistä tässä...
24.04.2008 - 23:09
Kuka tätä suomalaisuuden kiroa autenttisemmin kuvaisi
kuin kotimainen artisti
´ Mua itketti kun olin vauva
lapsena keljutti
sitten musta tuli nuori
ja alkoi ...´
Jatkoa täältä:
Ismo Alanko
Valokuvatorstai
17.04.2008 - 23:02
Rappion estetiikkaa -valokuvatorstai
 On yhdenlaisia hienostuneesti piilovittuilevia esteetikkoja, ´yliälyllisiä´ omasta olettamuksestaan käsin ja sitten on näitä alkukantaisuuttaan yhä uhkuvia barbaareita, kaikissa ikäluokissaan bussin takaosassa tai kaupan portailla.
Mutta turmelus yhtä kaikki kukoistaa päivittäin.
Kansallinen moraalinen rappio verhoutuu yhtä sujuvasti taiteen taakse kuin rehottaen ruokottomasti sepalus levällään julkiseen puistikkoonkin.
Siinä missä entisen kylän tunnettu riitapukari piilotteli karahkaansa takin liepeen alla kantaa nykyinen (silloin tällöin vähän tulistuva nuori) aseeksi tarpeen tullen kelpaavaa kettinkiään lantehillaan korun lailla.
10.04.2008 - 19:21
Asunnottomien ´omatoimipiste´ Saksassa
Vetää kaikista ovista
Kaksin käsin rivassa kiinni, vielä
Tuskasta hiki
Perkele!
Vain yksi aukeaa
Kokee jälleen olevansa
kunnoton, epäkelpo, ylijäämä
Olet tolaltasi,
sijoiltasi
Tuollaisille on ihan omat paikkansa
Syrjääntynyt omiesikin joukosta
Mene matkoihisi
siivoton, vastenmielinen muotopuoli
Aivan kauheaa
Olla nyt tuossa jamassa
tekemättä sille mitään,
tekemättä työtä
Ollaan vaan ja odotetaan
että passataan
Mitä se isäskin sanois,
äitis?
Valokuvatorstai
03.04.2008 - 23:05
(´Auta äiti minua mörköni vastaan ottamaan´)
.. aivan kokonaan, sisimpäni mustimpaan sitoutuisi. Silloinkaan, kun olen itseäni vastaan ja nurin kääntynyt. Että silloinkin, kun katson itsessäni olevaan pahimpaan, ja sitä vain kuulen, vielä itsessäni jossain tuntisin ennen tuntematonta paloa uskaltaa.
Tiedät että toisinaan mörkö menneen minussa kalvaa, särkee hyvästä ajatuksen, syövyttää epäilyksen mielenrauhaan.
Ja että itseäni jaksaisin, kun ymmärrys ei enää riitä. Siihen, että sisimmässä aikuisen, peikko tällainen voi piillä. Näytä silloin peilin tavoin, niinkuin kerran aloin, pimeimmästä petollisimmasta nousta omin jaloin. Itseään kun muistuttaa ei itsestänsä muista. Ehkei riitä uskokaan, lapsesta saakka pyytämään oppineella.
Syvänteeksi synkimmäksi ei muodostua voi mikään mikä sinun. Julmin, kertakaikkisin on tuomioni oma minun.
Tämänkin kun kaiken pyytämiseen on näköjään taas syytä..
syytä enimmäkseen vain itseäsi ihmisyydestäsi.
Vihulaista tai kyytäkin, jos se nyt sitten tuntuu sillä helpottavan.
Valokuvatorstai
13.03.2008 - 01:01
Totuus elämästäni heijastuu vasten kasvoja, kadunkulmista ja puun takaa:)
Valokuvatorstai
|
*
Haluaisin käyttää koko elämäni matkustellen maailmalla, jos voisin missä tahansa ottaa lainaksi toisen elämän, jonka käyttäisin jälkeenpäin kotona.
William Hazlitt *
Inhoan kotona olemisen tunnetta ollessani maailmalla.
George Bernard Shaw
*
Tervettä itsekkyyttä nainen!
Seuratkaa minua, päättäköön tämä hetki elämänkulkumme!
On päätöksiä, jotka on tehtävä intohimon kiihkossa
antamatta katkerille mietteille aikaa nostaa päätään.
Germaine de Stael
*
 Joutilasta peliä
( Ferryhalim.com)
*
Suojaa itsesi  Be free ( sunscreen ) ♫
Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas luonnonkukassa; pitää äärettömyyttä kämmenellään ja sisällyttää ikuisuus tuntiin - se on inspiraatiota. William Blake
 Pitikin sattua!
´Maailma on minulle
mielenosoitus.
Mutta että se on niin kuolettavan vakava,
sitä minä muistaakseni aina kapinoin.´
M. Rekola  Kaiken summa on tämä: kävele ja ole onnellinen, kävele ja ole terve. Paras tapa lisätä elinpäiviämme on kävellä vakaasti ja päämäärätietoisesti. C. Dickens
 Toisinaan ´On paljon parempi laskea hassuttelun vakaalle perustalle kuin purjehtia ajattelun myrskyisillä merillä´ Gaibraith  Ihastuttavia :
 *
Nallun blogi
Avaimia käsiin
"Mutta Ihaa", sanoi Puh osaaottavasti,"mitä me voimme..tuota kuinka me voimme..entä jos me.." "Oikein", sanoi Ihaa, "Hyviä ehdotuksia. Joku varmasti käy. Kiitos Puh."
´Sanaakaan ei sanottu ´  SipoArt
Tähdellistä
Ymmärryksen alku on se, kun hämmästelee ja ihmettelee. Ihmettelyn voima on siinä, että silloin asia on huomioitu ja alkaa henkinen vaivannäkö. *
Kuulehan: viime yönä, kun odotin unta, kenties olin nälkäinen hiukan ja vähän yksin, aivan harkitsematta yötaivasta nuolin ja muutaman tähden söin. Nukuin pitkään sitten. On olo vieläkin vain unenkylläinen, tyyni. H. juvonen  Mielipukine.fi "Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani." Seneca Ajattomasti Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappuselle syömään tötteröjäätelöä. H. Anhava 
Pienuudestani
 ´Jospa joskus edes tapahtuisi jotain imuroimista kummempaa´ * Parempi olla pieni ja valaista
kuin iso ja varjostaa. A. Tiikasalo Pidä mielessä riittävän pitkään ja vakaasti kuvaa itsestäsi ja huomaat kulkevasi sitä kohti. Harry Fosdick  Jaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on. Maaria Leinonen
Irrallaan
Uskon että jotkut syntyvät kauas oikealta paikaltaan. Sattuma on heittänyt heidät vieraiden joukkoon syntymäpaikkaansa. He voivat viettää koko elämänsä muukalaisina läheistensä keskellä ja pysyä vieraina kaikelle sille mitä he ovat koskaan kokeneet. W. Somerset Maugham 
Ehjäksi
Oikea tie eheyteen koostuu kohtalokkaista kiertoteistä ja vääristä käänteistä. C.G. Jung
´Life is what happens, while you´re busy making other plans´ by John Lennon
Official site
Tyytyväisyys
Pyri kuuhun. Jos osut harhaan, putoat keskelle tähtiä. Les Brown
Muistele
Äläkä unohda, että maa iloitsee tuntiessaan paljaat jalkasi ja että tuulet kaipaavat leikkiä hiuksissasi.
Kirjoitan
uteliaisuudesta ja hämmennyksestä Kirjoitan koska haluan useampia kuin yhden elämän Kirjoitan siksi, että minun täytyy kirjoittaa, että se tuo minulle täydellisesti onnellisia hetkiä Kirjoitan samasta syystä kuin hengitän - koska jos en kirjoittaisi, kuolisin. Isaac Asimov
Ota vastaan
Keskustelusta tulee sietämätön sellaisten seurassa, joiden aivot ovat täynnä laatikoita, jonne kaikki on järjestetty niin ettei mikään ulkopuolelta voi päästä sisään. Pitäkäämme sydämemme ja aivomme vieraanvaraisina. Joseph Joubert 
Ei sydämettömyyttä
Hyväpäisten järkevyyden voittaa usein niiden hellyys, joilla on parhain sydän. Henry Fielding
Minulle
Mietelmien ei tarvitse olla ajattelua. Ne voivat olla itseviihdyttelyä. Siis jatkoa kehtolauluille vain. Maria Jotuni
Erillään
Aforismi on lauseitten erakko, yksinäinen piru, aivan epäsosiaalinen olento, sen kanssa on hirveän vaikea tulla toimeen. Erno Paasilinna
Pikkuruisista
Älä sure pikkuinen loistava rivi, sinusta tulee vähitellen klisee. Fred Allen 
Kypsyteltyä
Kypsyys on laskeutumista salattuun ytimeen...
Kypsyys lähentää pinnan ja pohjan...
Kypsyys on valmiutta vaikeisiin kohtaamisiin... 
Arvioin tahdonvoiman sen mukaan, kuinka paljon vastustusta, kipua, kidutusta se kestää ja osaa kääntää edukseen. Friedrich Nietzsche
 Otatko kupposen? Pidän yksinkertaisista iloista. Ne ovat monimutkaisen viimeinen pakopaikka. Oscar Wilde
|
'